KristinaKalliojarvi "Nyt kun olet saanut pääsi seinästä läpi, mitä aiot tehdä naapurisellissä?"

Kuoliaaksisuvaitsijat

Suvaitsevaisuus on nyt päivän sana. Sana jonka tiimoilta koulut järjestävät teemapäiviä. Josta televisiossa keskustellaan harva se ilta. Ja jonka mukaan nykyään jo jaetaan ihmisiä a- ja b-luokan kansalaisiin. Suvaitsevaisuutta tulee joka tuutista,silti sen puutteesta kuuleman mukaan johtuvat ainakin melkein kaikki meidän ongelmamme. Loput ovatkin sitten negatiivisuutta, kammoa ja fobioita.

Onko suvaitseminen siis jonkinlainen itseisarvo, niinkuin nykyään tunnutaan ajateltavan. Vai pitäisikö huomiota kiinnittää siihen, mitä suvaitaan. Ja mitä seurauksia tuosta suvaitsemisesta todellisuudessa on.

Tällä hetkellä on muotia suvaita turvapaikan hakijoita. Rajoituksetta. Välittämättä siitä, ketä he ovat, mistä he tulevat ja mitkä heidän motiivinsa ovat tai miten he täällä käyttäytyvät. Suomalaisia ei sen sijaan tarvitse rajoituksetta suvaita. Ja jos he eivät rajoituksetta suvaitse turvapaikanhakijoita, heitä ei tarvitse suvaita lainkaan.

Sen sijaan on täysin hyväksyttävää suvaita suomalaisten syrjintää. Positiivista sellaista. Mikä tarkoittaa sitä, että syrjinnän eteen on laitettu sana "positiivinen". Erityisen ansiokasta on suvaita suomalaisten veroillaan maksamien palveluiden leikkaaminen, niin että  voidaan rahoittaa rajan yli kävelleiden palvelut. Samoin esim. vanhusten ja mielenterveyskuntoutujien siirtäminen pois uusien tulokkaiden tieltä on täysin hyväksyttävää. Älkää kysykö miksi, sillä perusteluita ei kukaan suvaitsevaisuuden jalon taidon hyvin hallitseva ole koskaan vaivautunut  esittämään. Sitä paitsi niiden kysyminen on rasismia.

Itsestään selvää on myös sananvapauden rajoittamisen ja sensuurin suvaitseminen. Sillä muutenhan ei voida pitää yllä elintärkeää rajatonta suvaitsemista. Samoin suvaitaan demokratian unohtaminen, sillä yksi valistunut suvaitsevainenhan vastaa sataa fobioissaan ja ahdaskatseisuudessaan kärvistelevää b-luokan kansalaista.

Pakko on tietysti suvaita myös lakien yli käveleminen, sillä suvaitsevaisuushan on kaikkien lakien yläpuolella ja suvaitsevaisto ei suunnattomassa hyvyydessä tarvitse lakeja ohjaamaan tekojaan. Sen sijaan b-luokan arveluttavat ajatukset ja teot tarvitsevat suitsijoikseen, jos nyt ei vielä ajatus-, niin ainakin mielipiderikoslainsäädäntöä. Siksi suvaitsevaisto suvaitsee myös mielipidetuomiot , jopa mielipidevankeuden. Ja hurraa niille.

Suvaitseville ei myöskään väkivallan suvaitseminen ole mikään ongelma. Oli se sitten maahantulijoiden kantaväestöön kohdistamaa, jolloin se on aina yksittäistapaus. Joten sitä ei tarvitse ottaa huomioon. Tai jos se on a-luokan suvaitsevan eliitin b-luokan kansalaisiin kohdistamaa, jolloin se on rasismin vastustamista. Ja voidaan kuitata uhriutumisena. Jolloin sitäkään ei tarvitse ottaa huomioon.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomessa ollaan hyvää vauhtia suvaitsemassa kuoliaaksi yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus, laillisuus, sananvapaus ja ruumillinen koskemattomuus. Epäoikeudenmukaisuuden ja sorron suvaitseminen on niin helppoa -niin kauan kuin se ei kohdistu omaan itseen.

 

(Aikaisemmin julkaistu Waltamediassa 13.10.)



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Ns. "perinteiset arvot" on yleiseurooppalaisesti julistettu Brysselistä käsin käyttökelvottomiksi vanhanaikaisina?

Tjaa, ehkäpä ne silti soveltuvat tilanteen mukaan kärjistämällä niiden "lyömiseen" jotka eivät vielä ole riittävän "oikeaa" mieltä nyky-yhteiskunnasta?

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Suvaitaan, suvaitaan kaikkea, mikä liikkuu. Shalom Schwartz (mm. Klaus Helkama ym. 1999) teoksessa on kirjoitellut arvoista yleismaailmallisina. Hänen laatimassaan arvoavaruudessa on 10 arvoa: turvallisuus, perinteet, yhdenmukaisuus, hyväntahtoisuus, universalismi, itseohjautuvuus, virikkeellisyys, hedonismi, suoriutuminen ja valta. Jotenkin itse pohdittuna osalta ihmisistä unohtuu omassa hyvyydessään heti kolme ensimmmäistä. Hyväntekeväisyys on omahyväistä itsensä pönkittämistä ainakin niille ihmisille, jotka laittavat arvoasteikossaan oman kansan ja maan edut syrjään parantaessaan maailmaa. Se on mielestäni myös ylimielistä vallan käyttöä. Kaipa siitä saa jonkinlaiset kiksit, kun on hyvää tehnyt ja itsetuntokin kohoaa.

Kari Ahlava

Huipputeksti! Miten onkaan, että on näin vähän kommentteja?

Itsesensuuri, perintönä neukkupeloista, ja poliittinen korrektius. Siinä on historiallisesti syy ja taakka, mikä meillä vieläkin painaa.

Kuoliaaksisuvaitsijat tosiaan! Ja saammeko kohta edes kuulla kuolemantapauksista?

Toimituksen poiminnat